KALLES

Brittiläisillä on Marmite-makunsa ja meillä on kaviaarimme – kaksi erillistä makua, joita kaikki eivät heti arvosta. Molempiin totuttelu voi viedä aikaa. Harva asia on ruotsalaisessa keittiössä yhtä ikoninen kuin kevyesti savustettu turskanmäti, jota nautitaan voileipien, munien tai kastikkeiden kanssa.

Ruotsalaisen kaviaarin tarina alkoi, kun eräs kauppamatkustaja myi Abba-yhtiölle reseptin kevyesti savustetusta kaviaarista – joka oli valmistettu suolatusta turskanmädistä ja öljystä – 1 000 kruunulla, mikä oli merkittävä summa vuonna 1954.

Aluksi kaviaaria myytiin kaupoissa tavallisissa, merkitsemättömissä tuubeissa, mutta myynti ylitti odotukset. Tavoittaakseen laajemman yleisön Abba haki apua mainostoimistolta. He ehdottivat iloisen pojan kuvan lisäämistä pakkaukseen ja leikkisän nimen antamista sille.

Abban johtaja Christian Amelnilla oli vaalea poika nimeltä Carl, jonka kasvot valittiin tuubiin. Ja niin Kalles Kaviar syntyi. Vuonna 1955 myytiin miljoona tuubia, ja vuoteen 2005 mennessä ruotsalaiset kuluttivat vuosittain noin 2,6 miljoonaa kiloa kaviaaria.